Sika

Sika

Lihasika

Lihasian ravintoainetarve muuttuu eri ikäkausina. Lihasian ruokintaa kannattaa kasvun eri vaiheissa säätää mahdollisimman mahdollisimman tarkasti sian tarpeita vastaavaksi. Alkukasvatuksessa kasvava sika käyttää rehun tehokkaasti kasvuunsa ja ruokinnan energia- ja valkuaispitoisuudet voivat olla korkeat. Myös riittävä aminohappojen määrä ja niiden oikea suhde ovat tärkeät. Teuraspainoa lähestyttäessä rasvakudoksen määrä lisääntyy ja energian käytön tehokkuus heikkenee. Ruokinnan tarkkuus loppukasvatusvaiheessa on taloudellisesti äärimmäisen tärkeää. Loppukasvatusajan ruokinta vaikuttaa myös teuraspainoon ja ruhon laatuun. 

Emakko

Imettävien emakoiden ruokinnassa oleellista on rehun hyvä maittavuus ja riittävä energiansaanti, joka auttaa emakkoa säilymään hyväkuntoisena ja varmistaa porsaiden hyvän maidonsaannin ja kasvun. Kuntoluokan säilyminen on erittäin tärkeää myös seuraavan tiinehtymisen ja pahnueen onnistumisen kannalta. Myös riittävä kuidun saanti, joka takaa hyvän suolen toiminnan on erittäin tärkeää.

Tiineysaikana oikein suunniteltu ja riittävän täyttävä ruokinta lisää kylläisyyden tunnetta ja rauhoittaa emakkoa, mutta kunnostaa sitä samaan aikaan uuteen porsimiseen. Emakko ei kuitenkaan saa lihoa liikaa, sillä se lisää MMA:n riskiä ja aiheuttaa maidontuotanto-ongelmia seuraavan porsimisen jälkeen. Emakot kannattaakin tiineysaikana ryhmitellä ja ruokkia kuntoluokan ja emakon iän mukaan. Ravinnontarpeeseen vaikuttavat myös liikkumisen määrä ja ympäristön lämpötila. 

Porsas

Maittava prestarter totuttaa pikkuporsaat rehun syöntiin.  Ensimmäisessä rehussa tärkeää on hyvä sulavuus, korkea energia- ja valkuaispitoisuus ja porsasta miellyttävä olomuoto. Aminohappokoostumuksen pitää olla mahdollisimman sopiva pikkuporsaiden tarpeisiin. Porsaat, jotka ovat syöneet hyvin imetysaikana, kasvavat paremmin vieroituksen jälkeen. Prestarteria kannattaa tarjota monta kertaa päivässä, jotta rehu on aina raikasta. Prestarterin syöminen kehittää porsaan ruoansulatuskanavaa ja entsyymien tuotantoa ja valmistaa porsasta vieroitukseen.

Ensimmäinen viikko vierotuksen jälkeen on riskialttein. Iso muutos ruokinnassa muuttaa suoliston mikrobistoa ja lisää ripuliriskiä. Porsaat syövät vierotuksen jälkeen yleensä liian vähän, joten rehussa pitää olla runsaasti energiaa ja rehun raaka-aineiden on oltava hyvin sulavia.

Ruokintatyypin valinta on tilakohtainen asia. Täysrehujen lisäksi porsasrehuvalikoimaan kuuluu myös valikoima täydennysrehuja tiloille, jotka haluavat käyttää omia rehuja tai tilalle ostettuja rehukomponentteja myös porsaiden ruokinnassa. 

Suodattimet