Historian havinaa

Teksti Feedexin historiikista, joka kirjoitettiin yrityksen 25-vuotisjuhliin vuonna 2017

Kauan sitten seisoi hylätty tehdas Pohjanmaan lakeuksilla. Se kaikui tyhjänä, kunnes kaksi miestä jakoi vision: Tänne perustamme rehutehtaamme.

Ensimmäiset vuodet, Karl-Gustav Höglund

Karl-Gustav Höglundin, Feedexin aikaisemman toimitusjohtajan ja yhden sen perustajan, kertoessa yrityksen alkuajoista on kuin sukeltaisi suoraan paikallishistoriaan. Tapahtumat, jotka johtivat siihen, että Feedex-niminen yritys viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlavuotta ovat moninaiset ja tulevat kuin liukuhihnalta. Karl-Gustavia säestää nykyinen toimitusjohtaja Christian Snellman, joka on myös ollut mukana alusta lähtien.

- Jos aloitamme ihan alusta, sijaitsi samalla paikalla Munakeskuksen varasto jo 40-luvulla. Siellä naulattiin laatikoita, pakattiin kananmunia ja valmistettiin rehua. Seudulla oli siihen aikaan paljon kanatiloja.

- Samalla paikalla sijaitsi myös mylly, lisää Christian, paikkakuntalainen kun on ja tuntee alueen.

- Vuonna 1951 Hankkija osti täältä kaiken ja rakensi tehdasrakennuksen, jatkaa Karl-Gustav. He näkivät varmasti mahdollisuudet kananrehussa, jota he alkoivatkin valmistamaan suuremmassa skaalassa kuin mitä Munakeskus oli tehnyt. Vähitellen toiminta laajeni nauta- ja sikarehuihin, joten tehtaasta tuli melko suuri.
Vuona 1960 Hankkija koki vastoinkäymisiä, kun rakennus tuhoutui tulipalossa. Mutta jo samana vuonna tehdas pystytettiin uudelleen ja sitä laajennettiin samalla. Hankkija oli siihen aikaan suuri ja arvostettu yhtiö, jolla oli useita liikkeitä ympäri maata.

- Mutta tehdasvalmisteisella rehulla oli vielä siihen aikaan melko pieni rooli Suomessa, muistelee Christian, yksiköt olivat paljon nykyistä pienempiä, mikä tulee muistaa.

Höglundin ura rehualalla alkoi vuonna 1975 Hankkijalla Kolpissa.

- Aloitin täällä 13. huhtikuuta 1975. Tittelini oli tekninen johtaja. Päädyin tänne, koska huomasin ilmoituksen Jakobstads Tidning -lehdessä, hän kertoo. Olin koneteknikko koulutukseltani ja olin ennen tätä työskennellyt JARO:lla, joka valmisti ruostumattomia putkia.

Yksi asia johti toiseen ja vuoden 1976 alusta Karl-Gustavista tuli Hankkijan Kolpin yksikön vastaava. Hän osasi ja tiesi paljon, mutta paljon oli uuttakin.

80-luvun loppupuolella Hankkija alkoi ajamaan alas Kolpissa sijaitsevaa toimintaansa. Tämä tapahtui vaiheittain ja lopulta koko tehdas suljettiin vuonna 1989. Viimeisinä aikoina tehtaalla valmistettiin enää vain turkiseläinrehua, sitä oli valmistettu täällä 60-luvulta lähtien.  

- Valitettavasti näin kävi, toteavat miehet. Rakennukset jäivät, osa laitteista myytiin pois, kaikki hiljeni ja työntekijät etsiytyivät muihin töihin.

Vierähti muutama vuosi. Karl-Gustav Höglund tapasi Jan Forsin eräässä jääkiekko-ottelussa, kertoi omasta ideastaan ja sai kuulla Janin suunnitelmista aloittaa rehunvalmistuksen.

- Sanoin hänelle, että Kolpista löytyy tyhjä tehdas. Tiesin, että sovimme hyvin yhteen, sanoo Karl-Gustav ovela hymy kasvoillaan.

- Seuraavana päivänä kävimme katsomassa tiloja. Jan ei ensin pitänyt näkemästään; tehdashan oli pelkkä betonikolossi keskellä lakeutta hänen mielestään. Mutta hän oivalsi nopeasti sen suomat mahdollisuudet.

Seuraavaksi Karl-Gustav otti yhteyttä Hankkijaan ja entiseen esimieheensä ja ilmoitti, että hän ja Jan olivat valmiita ostamaan Kolpin tehtaan. Ollessamme neuvottelujen loppusuoralla teki Hankkija konkurssin.

Neuvottelut jatkuivat konkurssipesän ja asianajotoimisto Hannes Snellmanin kanssa Helsingissä. Muutaman tunnin neuvotteluiden jälkeen kaikki paperit oli allekirjoitettu ja kätellessämme asianajaja kysyi: ”Missä toi Kolppi oikein on?”

- Toimittaja Bertel Widjeskog Jakobstads Tidning -lehdestä oli saanut vihiä, että meillä oli jotain tekeillä, muistaa Karl-Gustav.

- Hän soitti meille ja halusi tehdä haastattelun. Haastattelu tehtiinkin jo ollessamme matkalla kotiin Helsingistä ja kerroin innoissani siitä, mitä Kolpissa tulisi tapahtumaan. Tein kaikkeni maalatakseni hänelle mahdollisimman valoisan tulevaisuuden. Tehdas olisi hyvin pian taas täynnä elämää. Muistan ajatelleeni, että meidän täytyy olla positiivisia, koska kuka muutoin olisi positiivinen, jos emme me itse? Tietenkin annoin Widjeskogille hyvin optimistisen kuvan tulevista suunnitelmistamme, mutta minulla oli siihen syy: Seuraavana päivänä meillä oli tapaaminen pankin ja rahoittajien kanssa.

Kaikki meni hyvin, pankki näytti meille vihreää valoa ja pystyimme aloittamaan suunnitelmiemme toteuttamisen.

Usko tulevaisuuteen, Jan Fors

Toimittuani 16 vuotta toimitusjohtajana Ab Nyko Frys Oy:llä oli mielestäni aika etsiä uusia haasteita, kertoo Jan Fors.

- Olin tavannut Karl-Gustav Höglundin eräässä jääkiekko-ottelussa ja keskustelimme mm. Hankkijan Kolpissa sijaitsevista tyhjistä tiloista.

- Ajankohta oli sopiva, koska olin jo pidemmän aikaa etsinyt tiloja rehun valmistukselle. Kävimme katsomassa tiloja ja minä järkytyin. Kaikki mitä näin, oli suuri betonimöhkäle pellolla, sanoo Jan ja puistelee päätään muistolleen. Olin vähintäänkin skeptinen, mutta Karl-Gustav uskoi ideaan ja hänen innostuksensa veti minutkin mukaan.

Nyt heitä oli kaksi. Toinen hallitsi tuotantotekniikan ja toisella oli kokemusta liiketaloudesta. Mutta kuka tunsi tuotteet? Silloin nousi esiin Kauko Kauppisen nimi, mies, jonka Jan tunsi entuudestaan. Kauko oli Helsingistä ja eläinlääketieteen tohtori, ja hän nappasi tarjoukseen. Nämä kolme miestä perustivat yhdessä yhtiön nimeltä Feedex. Työjärjestys oli seuraava: Karl-Gustav hoiti postin ja teknisen puolen toimitusjohtajana, Janin vastuulla oli raaka-aineiden sisäänosto, talous ja rahoituskysymykset, hän toimi myös työskentelevänä hallituksen puheenjohtajana. Kaukon tehtäviin kuului kehittää uusia, kysyttyjä ja korkealaatuisia tuotteita.

- Löysimme rahoittajia, jotka uskoivat meihin. Rahoituksen turvin pääsimme käyntiin, raivasimme, siivosimme, hankimme laitteita, palkkasimme henkilöstöä, ostimme raaka-aineita ja aloitimme tuotannon, muistelee Jan. Näin jälkeenpäin tajuan, että olimme erittäin uhkarohkeita. Mutta Karl-Gustavin optimismi ja yhteinen visiomme omasta rehuntuotannosta kannustimena uskoimme siihen, että pystymme luomaan menestyksekkään yrityksen.  Uskoimme sinnikkäästi siihen, että yhteisellä osaamisellamme onnistuisimme pääsemään jo valmiiksi erittäin kilpailluille markkinoille. Meidän välillämme oli hyvä henkilökemia, josta ammensimme tarvittavan energian.

Feedex sai nopeasti kannatusta seudulla ja alkoi kasvamaan. Yksi syy tähän oli täysin uusi menetelmä tavoittaa asiakkaat. Feedex oli ensimmäinen rehun valmistaja, joka harjoitti suoramyyntiä.

- Myyjämme otettiin hyvin vastaan, kun he tulivat tiloille ja esittelivät, mitä Feedex voisi tarjota heille. Asiakkaat saivat vastaukset mahdollisiin kysymyksiinsä heti ja huomasimme nopeasti, että suorat kontaktit asiakkaisiin olivat hyvästä. Nykyään kaikki muut valmistajat ovat seuranneet esimerkkiämme.

Kauko Kauppisen ura Feedexillä jäi valitettavasti lyhyeksi. Muutaman vuoden jälkeen hän sairastui ja joutui jättämään Feedexin.

Toimittuaan 14 vuotta toimitusjohtajana jäi Karl-Gustav Höglund eläkkeelle vuonna 2006 ja jätti seuraajalleen Janille hyvinvoivan yrityksen. Tämä oli vain väliaikainen ratkaisu, koska Janilla oli muita yrityksiä Feexedin ohella ja nämä yritykset veivät suuren osan hänen ajastaan. Vajaa kaksi vuotta myöhemmin tuli Christian Snellmanista toimitusjohtaja ja Feedexin nyt juhliessa 25-vuotisjuhlavuotta on hän edelleen samassa tehtävässä.

Jan vastaa edelleen osittain raaka-aineiden sisäänostosta ja haasteita ei häneltäkään puutu.

- Ostojen oikea ajoitus hintojen kannalta on erittäin tärkeää alallamme. Laitan paljon aikaa ja energiaa raaka-ainemarkkinoiden hintakehityksen seuraamiseen. Raaka-aineita ostettaessa voi parin euron hinnanvaihtelu tonnia kohti merkitä lopulta hyvin paljon, kun kyseessä on 2000–5000 tonnin erät laivaa kohti, useita kertoja vuodessa.

- Viihdyn työssäni ja nukun yleensä yöni hyvin, mutta meillä on paljon haasteita, sanoo Jan. Tunnen suurta vastuuta henkilökunnasta ja haluan tehdä parhaani, jotta yrityksellä menisi hyvin. Otettaessa huomioon koko henkilöstö ja kaikki ne, joilta ostamme palveluita sekä heidän perheensä, ulottuu vaikutuksemme hyvin laajalle. Feedexin jatkuva menestys vaikuttaa hyvin moniin ihmisiin.

Janin konttori on Pietarsaaressa, mutta hän kokoustaa kerran viikossa Feedexin johtoryhmän kanssa Kolpissa. Hän tapaa säännöllisesti yhteistyökumppaneiden edustajia ja toimii edelleen hallituksen puheenjohtajana. Nykyään yhtiön omistaa Forsin perhe.

- Messuilla vieraileminen on myös tärkeää alallamme ja käytän mielelläni aikaani siihen. Uutuudet tuodaan markkinoille juuri messuilla ja ajan hermolla pysyminen onkin erittäin tärkeää.
Hänen muistellessaan ensimmäistä käyntiään betonimöhkäleessä pellon keskellä toteaa hän, että paljon on tapahtunut sen päivän jälkeen.

- Otimme suuren riskin. Satsasimme kaiken mitä meillä oli, kaiken kokemuksemme, osaamisemme ja voimamme siihen, että onnistuisimme. Onnistumisemme ja se fakta, että yritys kasvoi ja kasvaa edelleen nyt 25 vuotta myöhemmin johtuu siitä, että olemme saaneet tehdä tämän matkan yhdessä ahkeran ja osaavan henkilöstön kanssa. Monet henkilöstöstä näkevät Feedexin kuin omana yrityksenään ja tekevät kaikkensa yrityksen eteen, sanoo Jan kiitollisena.