Maksan toimintakyky

vaikuttaa lehmän tärkeiden viikkojen onnistumiseen

Siirtymäkauden aikana  lehmän hormonitoiminta ja aineenvaihdunta läpikäy suuria muutoksia.  Lehmän energia-aineenvaihdunta joutuu lisämään kierroksia toden teolla  elimistön sopeutuessa tiineydestä  maidontuotantoon.  Syönnin tulee poikimisen jälkeen kasvaa mahdollisimman nopeasti vastaamaan lisääntynyttä energiantarvetta.  Tämä edellyttää että pötsi toimii  häiriöttä, mutta myös maksan on pystyttävä suoriutumaan tehtävästään.  Muutoin energiaa  ei  ole riittävästi  lehmän elimistön käyttöön lypsykauden alussa.   

Lypsykauden alussa lehmän energiatase on vääjäämättä negatiivinen. Ellei syöntiä saada nopeasti nousemaan, voi seurauksena olla lehmän sairastuminen johonkin niistä tuotantosairauksista, jotka vaanivat vastapoikinutta lehmää. Näistä yleinen on ketoosi, usein piilevänä.   Jos energiansaantia yritetään lisätä lisäämällä väkirehujen osuutta, on vaarana pötsin happamoituminen.  Näihin ongelmiin löytyy kauan käytössä olleita apukeinoja.  Propyleeniglykolin avulla  parannetaan energiansaantia ja elävän hiivan avulla hillitään pötsin pHn laskua ja ylläpidetään sekä pötsikäymistä että hyvää kuidunsulatusta. Energia-aineenvaihdunnalle tärkeän maksan toiminnan tehostamiseen ei ole suuremmin kiinnitetty huomiota, koska toimivia keinoja ei  juuri ole ollut tarjolla.

Maksa on ruuansulatuksen ja aineenvaihdunnan tärkein sisäelin

Maksa on ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan tärkeä sisäelin. Maksa toimii monien aineiden valmistus-, varastointi- ja hajotuspaikkana. Maksalla on keskeinen tehtävä lehmän energiantuotannossa, varsinkin siirtymäkauden aikana ja lypsykauden alussa.  Maksa muuttaa pötsissä muodostuvan propionihapon glukoneogeneesin kautta glukoosiksi, joka veressä kuljetetaan kudosten energiaksi.  Negatiivisen energiataseen vallitessa, silloin kun lehmä  lypsää lihoistaan tai oikeammin rasvakudokseen varastoituneesta energiasta, maksa on se elin joka käsittelee kudosrasvoista vapautetut rasvahapot.

Rasvakudoksesta vereen tulevia vapaita,  eli esteröitymättömiä rasvahappoja nimitetään lyhenteellä NEFA englanninkielisistä sanoista  Non-Esterified Fatty Acids.   Osan näistä rasvahapoista elimistö voi käyttää suoraan energiaksi, mutta loput maksa joutuu käsittelemään eri tavoin. Vapaita rasvahappoja hapettamalla maksasolujen mitokondriot tuottavat  ATP-yhdistettä, joka on solujen energiavaluuttaa. Osittaisen hapetuksen tuloksena syntyy erilaisia ketoaineita, kuten betahydroksibutyraattia (BHB).  Lehmän veren NEFA- ja BHB-pitoisuuksia mitataan piilevän ketoosin toteamiseksi.

Maksan rasvoittuminen poikimisen aikaan on ongelma

Maksan kannalta ongelmaksi muodostuvat ne NEFA:t,  joita se ei ehdi  hapettaa, edes osittain. Nämä ylimääräiset NEFA:t eli vapaat esteröitymättömät rasvahapot esteröidään takaisin rasvoiksi triglyseridimuotoon. Niiden kuljettamiseksi maksasta verenkiertoon tarvitaan erikoistuneita valkuaisaineita, joita kutsutaan lipoproteiineiksi. Lipoproteiininen tuotanto on naudoilla rajallista, joten jos ”nefoja” on runsaasti, niille kaikille ei järjesty kyytiä, vaan rasvaa alkaa varastoitua maksaan.

Maksan rasvoittuminen voi alkaa jo ennen poikimista, sillä rasvan mobilisaatio kudoksista alkaa jo 2-3 viikkoa ennen poikimista. Rasvan kerääntyminen maksaan vaurioittaa sen kudoksia ja haittaa sen toimintaa.

B-vitamiinien riittävyyttä on alettu kyseenalaistaa

Rasvamaksan ehkäisyssä ja hoidossa tuodaan esiin B-vitamiinien ja koliinin merkitys. B-vitamiinit, jonne myös koliini ylensä luokitellaan, sisältyvät lukuisiin aineenvaihduntatapahtumiin, joilla elimistö käsittelee valkuaisaineita, hiilihydraatteja ja rasvoja. 

B-vitamiineja tarvitaan valkuaisaineiden synteesissä.  Niitä tarvitan maksan glukoneogenesiin, jossa muodostetaan veren glukoosia ja niitä tarvitaan myös rasvojen aineenvaihdunnassa. Ne toimivat aktivaattoreina, jotka pitävät reaktioita käynnissä.  Jokaisella B-vitamiinilla on oma tehtävänsä, jota toinen B-vitamiini ei pysty korvaamaan.

Hyvin toimiva pötsi tuottaa mikrobien avulla B-vitamiineja naudan tarpeeseen, mutta tämän mikrobisynteesin riittävyyttä on alettu kyseenalaistaa kasvavan maitotuotoksen ja väkirehuvaltaistuvan ruokinnan myötä.  Ennen näkyvien  puutosoireiden ilmaantumista riittämätön B-vitamiinien saanti on  jo ehtinyt vaikuttaa aineenvaihdunnan tehokkuuteen.

Aineenvaihdunnan tehostamiseksi on useita ruokinnallisia tukikeinoja

Juuri siirtymäkauden aikana lehmän aineenvaihdunnan tulisi toimia mahdollisimman tehokkaasti, sillä se on kovalla koetuksella: rehun syönti on niukimmillaan, hormonitoiminta myllerryksessä, vastustuskyky heikoimmillaan ja riski sairastua joko infektiotauteihin tai aineenvaihdunnallisiin häiriöihin suurimmillaan.  Samanaikaisesti  energiantarve kasvaa jyrkästi maidontuotannon alkaessa.

Lehmän tukemiseksi on kokeiltu ja kehitetty erilaisia strategioita, joista yleisessä käytössä ovat energialisät kuten propyleeniglykoli ja pötsin toimintaa tehostavat ja syöntiä ylläpitävät elävät hiivat ja erilaiset pötsipuskurit. Kaikkien käytettävien tukikeinojen joukossa on myös kokeiltu B-vitamiinen lisäämistä.

Tutkimuksin on osoitettu riboflaviinin, foolihapon, B₁₂-vitamiinin ja koliinin antamisesta olevan hyötyä siirtymäkauden lehmille.  Näillä vitamiineilla on kaikilla omat erityistehtävänsä, mutta ilmeisesti myös toisiaan tehostava yhteisvaikutus.

Pötsisuojatusta B-vitamiiniseoksesta saatu lupaavia tuloksia

B-vitamiinien tehtävät ja tärkeys tunnetaan, mutta lisäyksillä saadut tulokset ovat B-vitamiininen pötsihajoavuudesta johtuen olleet vaihtelevia.  Siksi on kehitetty  menetelmä, jolla suojataan pötsin hajotukselta B-vitamiiniseos, joka kokeissa on osoittautunut tehokkaaksi juuri siirtymäkauden ongelmiin: energiatasapainoon, aineenvaihduntaan ja vastustuskykyyn.

Pötsisuojatulla vitamiiniseoksella saatiin Kanadassa tehdyssä  ruokintakokeessa parempi tulos kun pelkällä suojatulla koliinilla.  Vitamiiniseosta annettaessa lehmät söivät enemmän kuiva-ainetta ennen poikimista, niillä oli alhaisempi veren ketoainepitoisuus poikimisen jälkeen ja parempi hedelmällisyys.  B-vitamiiniseosta saaneessa ryhmässä poikimista seuraavan sadan päivän aikana tiinehtyneiden lehmien prosenttiosuus oli kaksinkertainen koliinia saaneeseen ryhmään verrattuna.

Myös tilakokeessa saatiin pötsisuojatulla B-vitamiiniseoksella parempi tulos kuin pelkällä  pötsisuojatulla koliinilla.  B-vitamiiniseosta saaneessa lehmäryhmässä esiintyi vähemmän piilevää ketoosia ja ryhmän tuotos- ja tiinehtymistulokset olivat paremmat.

Siirtymäkaudella lehmä tarvitsee parasta mahdollista hoitoa

Vuonna 1919 ilmestyneessä artikkelissa lypsylehmän ruokinnasta  todetaan että ”yksikään lypsykarjan hoitaja tai kasvattaja ei voi odottaa karjansa olevan terve ja korkeatuottoinen,  mikäli hän jättää huomioimatta parhaan mahdollisen hoivan, rehun ja hoidon poikimisen aikoihin.”  

Hyvä managementti on tänään yhtä tärkeä kuin yli sata vuotta sitten, ollen onnistuneen siirtymäkauden paras tae. Suurimmat riskitekijät energia-aineenvaihdunnan häiriöille ja maksan rasvoittumiselle ovat liian lihavat umpilehmät, lehmien voimakas laihtuminen ja vähäinen syönti.

Negatiivista energiatasapainoa tulee pyrkiä lyhentämään ja loiventamaan kaikin keinoin.  Lehmien syöntiä on tuettava, sillä jo 24 tunnin syömättömyys johtaa alkavaan maksan rasvoittumiseen.  Koska rasvojen purkaminen maksasta on hidasta, kestää viikkoja saada maksa taas täyteen toimintakuntoon sen jälkeen kun lehmä on saavuttanut  positiivisen energiatasapainon.

Managementti koskee myös lehmän olosuhteita, joiden on oltava kunnossa, sillä kaikki lehmien kokemat stressitekijät vaikuttavat hermoston kautta lipolyysin eli kudosrasvojen hajoittamisen säätelyyn.   Tärkeitä ovat  riittävät tilat ummessaoloaikana sekä  hyvät poikimisolosuhteet.  Makuuparsien ja ruokintapöydän tulee olla oikein  mitoitettuja sekä navetan ilmanvaihdon ja lämpötilan oikein säädettyjä.  Lehmien hyvä ja rauhallinen käsittely on itsestäänselvyys.

Kun perusasiat ovat kunnossa voi ruokinnallisin keinoin vielä tukea lehmää kolmen poikimista edeltävän ja jälkeisen viikon kestävän siirtymäkauden yli.  Suojatut B-vitamiinit ovat uusi toimiva lisä keinovalikoimaan.

B-VITAMIINEILLA ON MONIA TÄRKEITÄ TEHTÄVIÄ

Maksan tehokas toiminta on edellytys tehokkaalle energia-aineenvaihdunnalle. B-vitamiinit ovat välttämättömiä ravintoaineita,  jotka  osallistuvat maksan  aineenvaihduntaprosesseihin.  Lehmät tarvitsevat niitä selvitäkseen terveinä kriittisen siirtymäkauden yli ja toteuttaakseen  tuotoskykynsä.

Jokaisella B-vitamiinilla on omat erityistehtävänsä, mutta ne täydentävät toisiaan ja vaikuttavat samansuuntaisesti.  Uusimpien tutkimusten mukaan lehmää hyötyy siirtmäkaudella eniten B-vitamiinien lisäämisestä  rehuun seoksina.

• Koliinin  on havaittu alentavan maksan rasvapitoisuuttta ja rasvamaksan esiintymistä.
• Lypsylehmien veren foolihappo-pitoisuuden on todettu alenevan jopa 40 % siirtymäkauden aikana. Foolihappoa (folaatti, B₉), samoin kuten koliinia, tarvitaan metyyliryhmien luovuttajana maksan  rasva-aineenvaihdunnassa
• B₁₂-vitamiini liittyy kahteen tärkeään aineenvaihduntatapahtumaan: propionihapon muuntamiseen glukoosiksi maksan glukoneogeneesissä ja siirtämään eri synteeseissä tarvittavia metyyliryhmiä. Foolihapon ja B₁₂-vitamiinin on yhdessä raportoitu tehostavan aineenvaihduntaa ja lisäävän maito- ja maitovalkuaistuotosta lypsykauden alussa.
• Riboflaviini (B₂) liittyy useaan entsyymiin kofaktorina.  Kofaktori tarkoittaa tekijää, jonka vaikuttaakseen pitää toimia yhdessä toisen tekijän kanssa. B₂ osallistuu useampaan reaktioon kuin mikään muu vitamiini. Riboflaviinia tarvitaan hapetus-pelkistysreaktioihin esimerkiksi juuri energiantuotannossa. Lisäksi sillä on tärkeä tehtävä vastustuskykyyn liittyvien solujen aktivoinnissa.